Myyntiä! Uusia kokemuksia viikolla 38

Viikko alkoi kiireisesti.
Assistenteistä yksi jäi lomalle ja toinen sairastui. Tammistoon jäi vain yksi assistentti, mutta positiivista oli että minä sain enemmän töitä. Lyhyen perehdytyksen jälkeen pääsin hoitamaan varastoa itsenäisesti ja sain käyttööni koneen. Koneella pääsin tarkistamaan; milloin mikäkin paketti on lähdössä asennukseen, mihinkä projekteihin mitkäkin paketit liittyvät ja milloin niiden pitäisi olla perillä.
Sain myös tutustua asennuslistan tulostamiseen. Koska töissä oli vain yksi assistentti, kädet täynnä töitä, pääsin tutkimaan järkeviä tulostusmuotoja asennuskalenterille. Oikeiden asetusten etsiminen oli hauskaa ja melko helppoa. Kun sain tyhjät viikonloput ja tarpeettoman muistiokohdan pois sekä käännettyä tulostuksen vaakaan, näytin assistentille mitä olin tehnyt. Yksinkertainen asia, jossa sain kuitenkin olla hyödyksi.


Keskiviikkona(21.9.) ilmaantui tilaisuus, jota olen odottanut pitkään, miltei koko TOPin ajan. Pääsin myyjän mukaan asiakaskäynnille. Koen myyjän työn mielekkäänä ja minulle sopivana, joten olin riemastunut päästessäni mukaan seuraamaan tilannetta. Kyseessä oli muuan ravintolan sivuverhot viiteen ikkunaan, joten kauppa oli pieni. Siitä huolimatta oli kiinnostavaa nähdä miten myyjä toimii asiakkaan kanssa yrityspuolella.
Myyjä keräsi mukaansa kangasnäytteitä, jotka olivat asiakkaan toiveiden mukaisia. Hän myös otti mitan ja vanhat tarjoukset (tässä tapauksessa asiakkaan toive oli muuttunut ja kuviollisen sijaan haluttiin yksiväristä kangasta). Tutustuin kauppaan automatkan aikana; asiakkaan budjettiin, verhojen määrään ja toivottuun kangastyyppiin.
Kun pääsimme perille, esittäydyimme asiaa hoitavalle naiselle, joka johti meidät ruokalan puolelle. Ravintola oli tyyliltään maalaisromanttinen, ja tehty ilmeisesti vanhaan tallirakennukseen, minkä vuoksi katto oli matalalla ja huoneet pieniä. Tälläiseen huoneeseen myyjä asiakkaan kanssa totesivat että valoa päästävät ohuemmat verhot olisivat paremmat. Kangasmalleja näytettiin asiakkaalle, mallattiin tapetin väriin ja katsottiin ikkunassa valoa vasten. Kun mallit oli käyty läpi, ja niistä oli keskusteltu, kaksi vahtoehtoa nousi ylitse muiden. Myyjä merkitsi kankaat ja kankaiden sävyt ylös vihkoonsa. Sen lisäksi myyjä mittasi vanhat verhot. Verhot olivat tangoissa, joten hän mittasi kujan korkeuden, tangon yllä olevan harjan korkeuden ja verhon valmispituuden tangon yläreunasta verhon alareunaan saakka.
Käynti ei ollut pitkä, mutta sain siitä paljon irti. Myyjän työ käytännössä on kiinnostavaa seurattavaa. Käynti muistutti kuulemani perusteella myymälämyyjien kotikäyntejä, jossa yksityisten asiakkaiden luo mennään mittaamaan ja mallaamaan kankaita.


Torstaina seurasin, kun myyjä teki tarjouksen molemmista kankaista. Hän laski tarvittavat kangasmäärät per verho ja yhteissumman viiden ikkunan sivuverhoille. Hän myös laski hinnan verhopidikkeille erikseen molemmista kankaista ja lopuksi teki niiden pohjalta tarjouksen. Tarjoukseen oli eritelty ensimmäisen kankaan verhojen ja pidikkeiden yhteishinta sekä toisen kankaan verhojen ja pidikkeiden yhteishinta. Tarjous lähetettiin asiakkaan sähköpostiin ja asiakas teki päätöksensä. Päätöksen jälkeen myyjä tekee sopimuksen ja kauppa solmitaan. Assistentit tilaavat tarvittavat materiaalit, ompelutyöstä sovitaan ompelimon kanssa ja lopulta verhot valmistuvat. Valmistumisen jälkeen tuotteet toimitetaan asiaakkaalle. Ja näin kauppaa hoidetaan.


Torstaina -eli tänään kun kirjotan tätä, pääsin jälleen leikaamaan kankaita projekteja varten. Leikkaan kankaita, joita löytyy myymälästä tarpeeksi, kun ne liittyvät johonkin projektiin. Mikä onni, että minulla on kokemusta myös myymälässä työskentelystä. Hain kankaat ja leikkasin tarvittavat määrät. Yksi kangas piti postittaa toisaalle, ja sain hoitaa senkin. Tietysti ohjeistettuna.
Rullasin kankaan pakalle ja pakkasin muoviin. Sitten täytin ja tulostin lähetyslomakkeen ja pakkasin kankaan vielä voimapaperiin assistentin kanssa. Kiinnitin rahtikirjan pakettiin ja lähetyslistat laitettiin mukaan. Jälleen uusi homma, joka on kuitenkin oleellista työskentelyn kannalta.


Olen oppinut tällä viikolla paljon erilaisista työtehtävistä ja toimenkuvista. Toimistolla autetaan toisia ja vedetään yhtä köyttä. Ei väliä onko töissä ompelimossa, myymälässä vai toimistolla, olen ollut tekemisissä kaikkien kanssa ja saanut tuttavia jokaisesta työpisteestä.

Toinen viikko

Toisella viikolla pääsin osallistumaan toimitukseen käytännössä. Jo alkuviikosta sain toimeksiannoksi verhojen viimeistelyssä auttamisen ja niiden pakkaamisen toimitettaviin laatikoihin. Täytin myös lähetyslistoja ja kirjasin ylös lähteviä tuotteita.

Pääsin tekemään läheistä yhteistyötä ompelimon kautta ja tutustuin todella mukaviin ihmisiin siinä samalla. Yhdessä ompelimon työntekijöiden kanssa pujotin koukkuja verhonauhaan, jolloin ne siirtyivät silitettäviksi ja sen jälkeen pakattaviksi. Pakkasin alaverhot laatikoihin ja yläverhot letkumuoviin. Ennen pakkauksen sulkemista, kirjasin lähetyslistaan päivämäärän ja pakkauksessa olevien tuotteiden lukumäärät. Lähtevät määrät kirjasin myös tukkimiehen kirjanpidolla ruutuvihkooni.

Sain mennä myyjän mukaan toimittamaan verhoja. Se oli hauska kokemus ja auttoi konkretisoimaan kaupankäynnin kulkua. Toimitus ei sinällään ollut ihmeellistä, ajoimme asiakkaan luo, kannoimme laatikot/ letkumuoviin pakatut verhot sisään ja kuuntelin kun myyjä kertoi mihin mitkäkin verhot on pakattu. Jälkeenpäin- kun verhot saatiin purettua laatikoistaan- asiakkaan tuli lähettää sähköpostilla varmistus määristä.

Viikkoni kului samalla tavalla ainoana erona, että pääsin perjantaina tekemään ostotilauksen. Olen tehnyt ostotilauksia koulun kirjanpidon TOPissa keväällä 2016, mutta oikeassa yrityksessä oikeiden ihmisten kanssa tilanne oli paljon mielenkiintoisempi. Myyntitilaus oli tehty ohjelmalla, johon olen saanut tutustua jo Riihimäen liikkeessä työskennellessäni. Myyntitilauksen pohjalta tehtiin ostotilaus, jossa tuotteet tilattiin jokaiselta toimittajalta erikseen. Ulkomaalaisilta toimittajilta tilaukset tehtiin englanniksi. Pidän siitä, kun pääsen käyttämään vieraita kieliä, joten olin todella innoissani. Koin tekeväni jotain todella merkityksellistä ja hienoa, vaikka vieressäni istuvalle assistentille tämä oli jokapäiväistä.